Uimarakko on monilla
kaloilla ruumiinontelon yläosassa oleva
elin, joka sisältää
kaasuja. Uimarakko on koko ruumiinontelon pituinen ja sen dorsaalipuolella sijaitsevat kalan pitkittäiset
munuaiset. Kala voi säädellä uimarakon avulla uimasyvyyttään. Ilma uimarakkoon siirtyy joko nielemisliikkeiden tai kaasurauhasten avulla. Kaasurauhasessa hemoglobiinin hapensitomiskykyä vähennetään
laktaatin avulla, jolloin happimolekyylit siirtyvät uimarakkoon. Uimarakon takia kala ei voi tehdä nopeita syöksyjä pystysuunnassa, muuten rakko halkeaisi.
Rustokaloilla (
hailla ja
rauskuilla) ei ole uimarakkoa, vaan ne säätelevät uimasyvyyttään olemalla jatkuvasti liikkeessä. Myöskään monilla pohjassa elävillä
luukaloilla, esimerkiksi simpuilla, ei uimarakkoa ole.
