Tapaoikeus eli tavanomainen oikeus on kirjoitettujen
säädösten rinnalla oleva
oikeuslähde, joka on syntynyt vallitsevan
oikeuskäytännön vakiinnuttua aikojen kuluessa velvoittavaksi
säännökseksi. Tapaoikeutta pidetään yleensä oikeudellista ratkaisua tehtäessä yhtä sitovana ja arvokkaana kuin lainsäädäntövaltaa käyttävän hallinnon säätämiä
lakeja. Pitkäaikaisen tavan noudattamatta jättämisen katsotaan myös horjuttavan
oikeusvarmuutta. Tapaoikeus on toissijainen oikeuslähde, jota käytetään kirjoitetun säädöksen puuttuessa. Uusi laki kumoaa sen kanssa ristiriidassa olevan tapaoikeuden, mutta tapaoikeus voi myös olla syynä kirjoitetun lain muuttamiseen.
