Sointiväri (sointi, äänenväri, äänensävy) on se ominaisuus, jonka perusteella kaksi korkeudeltaan, voimakkuudeltaan sekä kestoltaan samankaltaista ääntä kuulostaa erilaiselta. Esimerkiksi d1-sävel soitettuna kitaralla ja pianolla kuulostavat erilaiselta. Sointivärien perusteella juuri tunnistamme äänilähteet. Sointiväreistä puhutaan metaforisesti; sointivärit eivät ole nähtävien värien tavoin ”objektiivisia” kvaliteetteja. Sointiväriä ei yleensä kuvailla väritermeillä esim. sininen vaan mm. kirkas, kuulas, tumma, pehmeä. Neljä päätekijää, jotka vaikuttavat sointiväriin ovat: osaäänesrakenne, aluketransientti, verhokäyrä ja formantit. Sointiväri voidaan myös ymmärtää yksinkertaisemmin tasaisen muuttumattomana pysyvän äänen osaäänesrakenteena.

Sointiväri (sointi, äänenväri, äänensävy) on se ominaisuus, jonka perusteella kaksi korkeudeltaan, voimakkuudeltaan sekä kestoltaan samankaltaista ääntä kuulostaa erilaiselta. Esimerkiksi d1-sävel soitettuna kitaralla ja pianolla kuulostavat erilaiselta. Sointivärien perusteella juuri tunnistamme äänilähteet. Sointiväreistä puhutaan metaforisesti; sointivärit eivät ole nähtävien värien tavoin ”objektiivisia” kvaliteetteja. Sointiväriä ei yleensä kuvailla väritermeillä esim. sininen vaan mm. kirkas, kuulas, tumma, pehmeä. Neljä päätekijää, jotka vaikuttavat sointiväriin ovat: osaäänesrakenne, aluketransientti, verhokäyrä ja formantit. Sointiväri voidaan myös ymmärtää yksinkertaisemmin tasaisen muuttumattomana pysyvän äänen osaäänesrakenteena.