Puolivokaalit ovat
vokaaleja, joita käytetään
konsonanttien tavoin
tavujen alussa ja lopussa. Samankaltainen termi on
approksimantti, jolla tarkoitetaan yleisemmin epäsyllabisia (
tavujen alussa tai lopussa käytettäviä) äänteitä, joita muodostettaessa ilmavirta pääsee kulkemaan vapaasti suuväylässä ilman hankaushälyn muodostumista, mikä erottaa ne
frikatiiveista. Suomen kielessä approksimantteja ovat
labiaalinen v,
palataalinen j,
laryngaalinen h ja alveolaarinen
lateraaliapproksimantti l. Näistä vain
j on kapeassa merkityksessä puolivokaali, koska sitä vastaa aito vokaali
i, joskin
h reaalistuu yleensä soinnittomana tai henkäyssoinnillisena versiona viereisestä vokaalista (esimerkiksi sana
hauta saatetaan ääntää [ɑ̥ɑutɑ], jossa ensimmäinen äänne on soinniton
a).
