Pääkallo on
selkärankaisten aivoja suojaava
luinen tai
rustoinen kuori. Useimmiten pääkallossa on
silmäkuopat silmämunia varten ja reiät
sieraimille. Kaikilla selkärankaisilla, leuattomia imukaloja lukuun ottamatta, pääkalloon kuuluu
nivelen välityksellä
leukaluu tai leukarustoja, joiden liikkeen avulla
suu voidaan avata ja sulkea. Monilla selkärankaisilla on leukaluussa ja sen vastapuolella yläleuassa kovia
hampaita, joilla ne saalistavat taikka tarttuvat saaliiseensa tai joiden välissä ne hienontavat tämän. Monilla maaeläimillä pääkallossa on korva-aukot, joissa on erillisiä
kuuloluita.
