Myöhäiskantasuomi on
itämerensuomalaisten kielten rekonstruoitu kantamuoto, joka haarautui
kantasaamen kanssa
varhaiskantasuomesta mahdollisesti yli vuosituhat ennen ajanlaskun alkua. Germaanisten lainasanojen perusteella sen on päätelty hajautuneen itämerensuomalaisten kielten kantamuotoihin ennen ajanlaskun alkua. Kielen uskotaan koostuneen kolmesta päämurteesta: eteläkantasuomi, pohjoiskantasuomi ja itäkantasuomi. Niitä puhuttiin laajalla alueella aina nykyisestä
Suomesta Inkerinmaalle ja
Latviaan.
