Mikrotubulukset eli
mikroputket muodostavat mikro- eli
aktiinifilamenttien ja
välikokoisten säikeiden kanssa
solun tukirangan. Niiden läpimitta on noin 24 nm ja ne muodostuvat yhteenliittyneistä a- ja ß-tubuliinidimeereistä jotka ovat proteiinejä. Mikrotubulus on polaarinen molekyyli, joka kasvaa vain plus-päästään. Sen miinuspää kiinnittyy mikrotubuluksia organisoivaan keskukseen (, MTOC) gammatubuliinien välityksellä. MTOC toimii eläinsolussa
sentrosomina. Mikrotubulukset ovat erittäin epästabiileja, mikä mahdollistaa niiden muodostaman verkoston nopean uudelleenorganisoinnin
solun sisällä. Useat mikrotubuluksiin liittyvät proteiinit voivat myös joko vahvistaa tai heikentää tubuluksen vakautta.