Kalkoliittinen kausi eli
kuparikausi oli esihistoriallinen ajanjakso noin 5500–3300 eaa. Kuparia osattiin sulattaa ja takoa, mutta se oli vielä harvinaista ja yleensä työkalut tehtiin kivestä. Tämän takia varsinkin varhaisempaa kuparikautta pidetään monesti
nuoremman kivikauden osana. Kuparikauden ensimmäisessä vaiheessa taottiin luonnonkuparia, myöhemmin sitä sulatettiin. Kuparin lisäksi saatettiin tuntea muitakin metalleja, esimerkiksi lyijy. Kuparin lisäksi tunnettiin saviastiat ja maanviljely.
Lähi-idässä kehitys kohti sivilisaatiota tapahtui kalkoliittisella kaudella. Kuparin tärkeimpiä kehitysalueita olivat Lähi-idässä vuoristoiset
Turkki,
Iran ja
Turkestan. Etelä- ja Väli-Amerikan intiaanit elivät eurooppalaisten saapuessa kuparikautta. Euroopassa ei monilla alueilla varsinaista kuparikautta ollut lainkaan. Indoeurooppalaiset lienevät levittäytyneen laajalle alueelle Euroopassa jo kuparikaudella.
Vasarakirveskulttuurin kirveet olivat kuparikirveiden jäljitelmiä. Muottiin kuparia alettiin valaa vasta 3200-3000 eaa., suurten sivilisaatioiden synnyn aikoihin.
