Kihlakunnanoikeus oli
Suomessa vuoteen 1993 asti
alioikeuden nimitys
maaseudulla, niin sanottujen
vanhojen kaupunkien ulkopuolella. Kihlakunnanoikeuden kansliaa kutsuttiin
tuomiokunnaksi, sen päällikkönä oli
kihlakunnantuomari. 1970-luvulta alkaen kihlakunnanoikeuksiin perustettiin myös
käräjätuomarien virkoja. Kihlakunnanoikeuksissa suoritettiin tuomioistuinharjoittelu, eli niin sanottu käräjien istuminen. Harjoittelijan, hovioikeuden auskultantin, virkanimike oli
notaari. Notaarista käytettiin vielä 1960-luvun alussa vanhakantaista nimikettä
memorialisti, mutta nimikkeestä luovuttiin; eniten siihen törmää aikakautta käsittelevässä kirjallisuudessa, eritoten
Mauri Sariolan oikeudenkäyntiromaaneissa.
