Keskienglanti (
Middle English) on nimitys
englannin kielen eräälle varhaismuodolle. Se syntyi
muinaisenglannin joutuessa
normannivalloituksen myötä muutostilaan ja saadessa vaikutteita valloittajien puhumasta muinaisranskasta. Sen käyttö ajoitetaan
1000-luvulta 1400-luvun puoliväliin, jolloin kruunun standardoima Lontoon murteeseen pohjautunut englannin muoto alkoi yleistyä sanomalehdistön ja kirjapainotaidon myötä. Kieltä puhuttiin lähinnä
Englannissa ja eteläisessä
Skotlannissa. Noin vuoteen 1650 käytettyä kielimuotoa keskienglannin ja nykyenglannin välissä kutsutaan varhaisnykyenglanniksi.
