Kansanrunous käsittää kansan muistin varassa suullisena perimätietona säilyneet mielikuvituksen tuotteet, joiden tekijää ei yleensä tunneta. Ne jakautuvat neljään päälajiin: kertoma- eli eeppiseen
runouteen (kertomarunot,
sadut, tarinat), tunnelma- eli lyyrilliseen runouteen (laulurunot (kuten
häälaulu), itkuvirret), opetus- ja mieterunouteen (sananlaskut ja arvoitukset), sekä henki- ja taika-maailmaa kuvaavaan (jumalaistarut, loitsut, taiat), sitä paitsi lasten lorut ja leikkiluvut ym. Kansanrunouteen laajemimassa merkityksessä luetaan myös esimerkiksi kansansävelmät, -leikit, -tavat ja -perinteet.
