Kaksoissidos on kovalenttinen sidos, jossa kaksi atomia jakaa kaksi elektroniparia. Kaksoissidos kuvataan yleisesti Lewis-rakenteella, esimerkiksi:

Hiilten välinen kaksoissidos selitetään usein molekyyliorbitaaliteorian käsittein. Siten kaksoissidos koostuu limittyneiden sp²-orbitaalien s-sidoksesta ja sivuttaislimittyneiden, internuklisen akselin suhteen kohtisuorien p-orbitaalien p-sidoksesta. Sitova s-orbitaali on internuklisen akselin suhteen lieriömäinen. Sitovalla p-orbitaalilla on solmutaso ja se on antisymmetrinen sidoksen kiertymiselle internuklisen akselin suhteen. Hajottava p-orbitaali on symmetrinen kiertymiselle ja sillä on solmutaso internuklisen akselin sijasta sidosorbitaalien välissä. Hajottava orbitaali on korkeaenergiaisempi kuin sitova. Lokalisoituneessa p-sidoksessa elektronit ovat sitovalla orbitaalilla. Esimerkiksi neutraalin eteenin p-sidos on lokalisoitunut. Kuitenkin elektronit voivat esimerkiksi UV-säteilyn vaikutuksesta virittyä hajottavalle orbitaalille.

Kaksoissidos on kovalenttinen sidos, jossa kaksi atomia jakaa kaksi elektroniparia. Kaksoissidos kuvataan yleisesti Lewis-rakenteella, esimerkiksi:

Hiilten välinen kaksoissidos selitetään usein molekyyliorbitaaliteorian käsittein. Siten kaksoissidos koostuu limittyneiden sp²-orbitaalien s-sidoksesta ja sivuttaislimittyneiden, internuklisen akselin suhteen kohtisuorien p-orbitaalien p-sidoksesta. Sitova s-orbitaali on internuklisen akselin suhteen lieriömäinen. Sitovalla p-orbitaalilla on solmutaso ja se on antisymmetrinen sidoksen kiertymiselle internuklisen akselin suhteen. Hajottava p-orbitaali on symmetrinen kiertymiselle ja sillä on solmutaso internuklisen akselin sijasta sidosorbitaalien välissä. Hajottava orbitaali on korkeaenergiaisempi kuin sitova. Lokalisoituneessa p-sidoksessa elektronit ovat sitovalla orbitaalilla. Esimerkiksi neutraalin eteenin p-sidos on lokalisoitunut. Kuitenkin elektronit voivat esimerkiksi UV-säteilyn vaikutuksesta virittyä hajottavalle orbitaalille.