Investituura tarkoittaa viran tai maaomaisuuteen kohdistuvan hallintoikeuden antamista sekä läänittämistä. Keskiaikaisessa kirkko-oikeudessa investituura tarkoitti hallitsijan oikeutta nimittää piispat ja apotit tai vahvistaa virkanimitys sauvan ja sormuksen antamisella. Ns. investituurariita syntyi 1000-luvulla Saksan, Ranskan ja Englannin hallitsijoiden ja paavin välillä, kun paavit eivät halunneet ruhtinaiden antavan vallanmerkkiä kirkollisille henkilöille. Kiista päättyi 1100-luvulla.

Investituura tarkoittaa viran tai maaomaisuuteen kohdistuvan hallintoikeuden antamista sekä läänittämistä. Keskiaikaisessa kirkko-oikeudessa investituura tarkoitti hallitsijan oikeutta nimittää piispat ja apotit tai vahvistaa virkanimitys sauvan ja sormuksen antamisella. Ns. investituurariita syntyi 1000-luvulla Saksan, Ranskan ja Englannin hallitsijoiden ja paavin välillä, kun paavit eivät halunneet ruhtinaiden antavan vallanmerkkiä kirkollisille henkilöille. Kiista päättyi 1100-luvulla.