Häälaulu tai epithalamion (jonka käännös on suorasti ”makuuhuoneessa”; myös thalamion eli ”nuptial chamber”, vapaasti suomennettuna ”hääkammari”) oli alun perin laulu tai runo kreikkalaisessa ja latinalaisessa runoudessa, jonka nuoret miehet ja naiset esittivät sulhasen ja morsiamen kunniaksi heidän hääyönään, yleensä hääkammarin ulkopuolella. Laulu on kirjoitettu esitettäväksi nimenomaan morsiamelle tämän ollessa matkalla hääkammariin. Häälaulusta oli olemassa kaksi muotoa, joista toinen esitettiin hääyönä ja toinen seuraavana aamuna morsiamen ja sulhasen herätykseksi. Laulun tarkoituksena oli siunata avioliittoa ja toivoa sille onnea. Toisen lähteen mukaan laulu kertoi myös hääpäivän tapahtumista, ja runoilijan seurana ja iloa jakamassa ovat asiaan kuuluvat mytologiset hahmot sekä nymfit ja paimenet. Samanlainen tapa oli voimassa myös Antiikin Roomassa, mutta vain tytöt lauloivat sitä, ja se sisälsi nykykäsityksen mukaan hyvin säädytöntä kieltä.

Häälaulu tai epithalamion (jonka käännös on suorasti ”makuuhuoneessa”; myös thalamion eli ”nuptial chamber”, vapaasti suomennettuna ”hääkammari”) oli alun perin laulu tai runo kreikkalaisessa ja latinalaisessa runoudessa, jonka nuoret miehet ja naiset esittivät sulhasen ja morsiamen kunniaksi heidän hääyönään, yleensä hääkammarin ulkopuolella. Laulu on kirjoitettu esitettäväksi nimenomaan morsiamelle tämän ollessa matkalla hääkammariin. Häälaulusta oli olemassa kaksi muotoa, joista toinen esitettiin hääyönä ja toinen seuraavana aamuna morsiamen ja sulhasen herätykseksi. Laulun tarkoituksena oli siunata avioliittoa ja toivoa sille onnea. Toisen lähteen mukaan laulu kertoi myös hääpäivän tapahtumista, ja runoilijan seurana ja iloa jakamassa ovat asiaan kuuluvat mytologiset hahmot sekä nymfit ja paimenet. Samanlainen tapa oli voimassa myös Antiikin Roomassa, mutta vain tytöt lauloivat sitä, ja se sisälsi nykykäsityksen mukaan hyvin säädytöntä kieltä.