Fenotyyppi eli yksilön ilmiasu on kehittyvän tai kehittyneen yksilön kaikkien havaittavien ominaisuuksien (anatomisten, fysiologisten, biokemiallisten ja käyttäytymisen) kokonaisuus. Jo 1880-luvulla biologit huomasivat, että perinnöllisyysaine ja eliön ruumis olivat eri asia. Tämä jako selkiytyi kun varhaiset perinnöllisyystieteilijät ottivat käyttöönsä käsitteet genotyyppi ja fenotyyppi. Fenotyyppi on ympäristön ja geenien vuorovaikutuksen tulos. Näennäisesti samankaltaiset fenotyypit voivat kätkeä geenien tasolla sisäänsä huomattavaa geneettistä muuntelua. Jos ympäristössä ei tapahdu suuria muutoksia, on todennäköisesti fenotyyppikin hyvin samankaltainen kuin aikaisemmissa sukupolvissa ja yksi laji voi kukoistaa miljooniakin vuosia. Jotkut fenotyypin osat voivat kehittyä nopeammin kuin toiset, yksilö ei kehity yhtenä yksikkönä.

Fenotyyppi eli yksilön ilmiasu on kehittyvän tai kehittyneen yksilön kaikkien havaittavien ominaisuuksien (anatomisten, fysiologisten, biokemiallisten ja käyttäytymisen) kokonaisuus. Jo 1880-luvulla biologit huomasivat, että perinnöllisyysaine ja eliön ruumis olivat eri asia. Tämä jako selkiytyi kun varhaiset perinnöllisyystieteilijät ottivat käyttöönsä käsitteet genotyyppi ja fenotyyppi. Fenotyyppi on ympäristön ja geenien vuorovaikutuksen tulos. Näennäisesti samankaltaiset fenotyypit voivat kätkeä geenien tasolla sisäänsä huomattavaa geneettistä muuntelua. Jos ympäristössä ei tapahdu suuria muutoksia, on todennäköisesti fenotyyppikin hyvin samankaltainen kuin aikaisemmissa sukupolvissa ja yksi laji voi kukoistaa miljooniakin vuosia. Jotkut fenotyypin osat voivat kehittyä nopeammin kuin toiset, yksilö ei kehity yhtenä yksikkönä.