Elektroninsiirtoketju on mitokondrion sisäkalvolla (eukaryootit) tai solukalvon kalvoproteiineissa (bakteerit) tapahtuva energiaa tuottava reaktiosarja, jossa sitruunahappokierrossa ja sitä edeltäneissä reaktioissa koentsyymeille NADH ja FADH₂ siirtyneitä elektroneja siirrellään elektroninsiirtoketjun entsyymiltä toiselle, jolloin elektronit menettävät potentiaalienergiaansa vähitellen vapauttaen samalla energiaa. Vapautuvan energian avulla mitokondrion matriksista pumpataan protoneja mitokondrion kalvojen välitilaan, mikä aiheuttaa elektrokemiallisen gradientin eli potentiaali- ja protonikonsentraatioeron matriksin ja välitilan välille. Muodostunut gradientti purkautuu ATP-syntaasientsyymin kautta, jolloin muodostuu suurenergiaista fosfaattiyhdistettä, ATP:tä. Tätä reaktiota kutsutaan oksidatiiviseksi fosforylaatioksi. Lopulta pelkistys elektroninsiirtoketjussa päättyy, kun vety siirtyy molekulaariselle hapelle, joka pelkistyy vedeksi. Hapen pelkistymistä vedeksi katalysoi elektroninsiirtoketjun viimeinen entsyymi nimeltään sytokromi-c-oksidaasi. Eräillä mikrobeilla elektroninsiirtoketjun hapettimena voi olla jokin muukin kuin happi. Elektroninsiirtoketjun lopputuotteina tavallisissa soluissa ovat vesi ja 26 ATP-molekyyliä yhtä glukoosimolekyyliä kohti. Ennen sitruunahappokiertoa glukoosi on läpikäynyt glykolyysin kahdeksi pyruvaatiksi ja pyruvaatit on hapetettu asetyylikoentsyymi A:ksi, joka on vienyt asetyyliryhmän sitruunahappokiertoon. Jos otetaan huomioon glykolyysin (2) ja sitruunahappokierron (2, GTP-välivaiheen kautta) tuottamat ATP:t, niin glukoosimolekyylin hapetus tuottaa kaikkiaan 30 ATP:tä, jos saanto on sataprosenttinen.

Elektroninsiirtoketju on mitokondrion sisäkalvolla (eukaryootit) tai solukalvon kalvoproteiineissa (bakteerit) tapahtuva energiaa tuottava reaktiosarja, jossa sitruunahappokierrossa ja sitä edeltäneissä reaktioissa koentsyymeille NADH ja FADH₂ siirtyneitä elektroneja siirrellään elektroninsiirtoketjun entsyymiltä toiselle, jolloin elektronit menettävät potentiaalienergiaansa vähitellen vapauttaen samalla energiaa. Vapautuvan energian avulla mitokondrion matriksista pumpataan protoneja mitokondrion kalvojen välitilaan, mikä aiheuttaa elektrokemiallisen gradientin eli potentiaali- ja protonikonsentraatioeron matriksin ja välitilan välille. Muodostunut gradientti purkautuu ATP-syntaasientsyymin kautta, jolloin muodostuu suurenergiaista fosfaattiyhdistettä, ATP:tä. Tätä reaktiota kutsutaan oksidatiiviseksi fosforylaatioksi. Lopulta pelkistys elektroninsiirtoketjussa päättyy, kun vety siirtyy molekulaariselle hapelle, joka pelkistyy vedeksi. Hapen pelkistymistä vedeksi katalysoi elektroninsiirtoketjun viimeinen entsyymi nimeltään sytokromi-c-oksidaasi. Eräillä mikrobeilla elektroninsiirtoketjun hapettimena voi olla jokin muukin kuin happi. Elektroninsiirtoketjun lopputuotteina tavallisissa soluissa ovat vesi ja 26 ATP-molekyyliä yhtä glukoosimolekyyliä kohti. Ennen sitruunahappokiertoa glukoosi on läpikäynyt glykolyysin kahdeksi pyruvaatiksi ja pyruvaatit on hapetettu asetyylikoentsyymi A:ksi, joka on vienyt asetyyliryhmän sitruunahappokiertoon. Jos otetaan huomioon glykolyysin (2) ja sitruunahappokierron (2, GTP-välivaiheen kautta) tuottamat ATP:t, niin glukoosimolekyylin hapetus tuottaa kaikkiaan 30 ATP:tä, jos saanto on sataprosenttinen.