Altto (latinan sanasta altus, korkea) on ääniala tenorin ja mezzosopraanon välissä. Alttoa laulavat yleensä naiset, ja kuoroissa se on naisten matalin stemma. Lapsikuoroissa on myös poika-alttoja, ja varsinkin sooloaltto-osia esittävät monet kontratenorit. Tavallisimmin alton ääniala ulottuu (laulukelpoisena) pienestä f:stä kaksiviivaiseen e:hen, mutta skaala voi olla laajempikin. Erityisen matalaäänisistä naislaulajista käytetään toisinaan nimitystä kontra-altto.

Altto (latinan sanasta altus, korkea) on ääniala tenorin ja mezzosopraanon välissä. Alttoa laulavat yleensä naiset, ja kuoroissa se on naisten matalin stemma. Lapsikuoroissa on myös poika-alttoja, ja varsinkin sooloaltto-osia esittävät monet kontratenorit. Tavallisimmin alton ääniala ulottuu (laulukelpoisena) pienestä f:stä kaksiviivaiseen e:hen, mutta skaala voi olla laajempikin. Erityisen matalaäänisistä naislaulajista käytetään toisinaan nimitystä kontra-altto.