EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa (entisessä 92 artiklassa) todetaan, että "jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan".

Euroopan komissio ja yhteisöjen tuomioistuin ovat tulkinneet 'tuen' käsitettä hyvin väljästi siltä osin, minkälainen organisaatio voidaan katsoa tuen myöntäjäksi: kyseessä voi olla esimerkiksi valtio itse tai alue- tai paikallisviranomainen, organisaatio, joka on valtion suorassa tai epäsuorassa määräysvallassa, yksityinen yritys tai julkiyhteisön omistama yksityisoikeudellinen oikeushenkilö.

Näin ollen valtion myöntämä etu katsotaan valtiontueksi, jos

•se tuottaa tuensaajalle taloudellista hyötyä
•se myönnetään valikoivasti vain joillekin yrityksille tai tuotannonaloille
•se saattaa vääristää kilpailua
•se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Kielto myöntää valtiontukea koskee hyvin monenlaisia tukia, olivatpa ne sitten suoria (avustuksia) tai epäsuoria (esimerkiksi toimenpiteitä, jotka supistavat yritykselle aiheutuvia kustannuksia), riippumatta tuen perusteista tai tarkoituksesta.

Valtiontukien täydellinen kieltäminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätäänkin tietyistä poikkeuksista, jotka koskevat yhteismarkkinoille soveltuvia tukia sekä tukia, joita voidaan tietyin ehdoin pitää yhteismarkkinoille soveltuvina.

Valtiontukea koskevassa menettelyasetuksessa säädetään perustamissopimuksen 88 artiklan (entisen 93 artiklan) perusteella, että kaikista tuista ja tukiohjelmista on ilmoitettava komissiolle ja saatava sen hyväksyntä, ennen kuin tuki tai tukiohjelma voidaan panna täytäntöön. Ennakkoilmoitusvelvollisuutta höllennetään kuitenkin monialaista valtiontukea koskevassa asetuksessa, sillä siinä komissio saa valtuudet antaa asetuksia, joilla ilmoitusvelvollisuudesta vapautetaan tietyt tukimuodot kuten koulutustuki, työllistämistuki, tuki pienille ja keskisuurille yrityksille ja vähämerkityksinen tuki.

Lisäksi komissio on laatinut uusia suuntaviivoja ja puitteita selventääkseen ehtoja, joiden perusteella voidaan myöntää muita monialaisten tavoitteiden mukaisia valtiontukia kuten alueellista kehitystukea, ympäristötukea ja tutkimustukea.

Katso:

•Kilpailu

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa (entisessä 92 artiklassa) todetaan, että "jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan".

Euroopan komissio ja yhteisöjen tuomioistuin ovat tulkinneet 'tuen' käsitettä hyvin väljästi siltä osin, minkälainen organisaatio voidaan katsoa tuen myöntäjäksi: kyseessä voi olla esimerkiksi valtio itse tai alue- tai paikallisviranomainen, organisaatio, joka on valtion suorassa tai epäsuorassa määräysvallassa, yksityinen yritys tai julkiyhteisön omistama yksityisoikeudellinen oikeushenkilö.

Näin ollen valtion myöntämä etu katsotaan valtiontueksi, jos

•se tuottaa tuensaajalle taloudellista hyötyä
•se myönnetään valikoivasti vain joillekin yrityksille tai tuotannonaloille
•se saattaa vääristää kilpailua
•se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Kielto myöntää valtiontukea koskee hyvin monenlaisia tukia, olivatpa ne sitten suoria (avustuksia) tai epäsuoria (esimerkiksi toimenpiteitä, jotka supistavat yritykselle aiheutuvia kustannuksia), riippumatta tuen perusteista tai tarkoituksesta.

Valtiontukien täydellinen kieltäminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätäänkin tietyistä poikkeuksista, jotka koskevat yhteismarkkinoille soveltuvia tukia sekä tukia, joita voidaan tietyin ehdoin pitää yhteismarkkinoille soveltuvina.

Valtiontukea koskevassa menettelyasetuksessa säädetään perustamissopimuksen 88 artiklan (entisen 93 artiklan) perusteella, että kaikista tuista ja tukiohjelmista on ilmoitettava komissiolle ja saatava sen hyväksyntä, ennen kuin tuki tai tukiohjelma voidaan panna täytäntöön. Ennakkoilmoitusvelvollisuutta höllennetään kuitenkin monialaista valtiontukea koskevassa asetuksessa, sillä siinä komissio saa valtuudet antaa asetuksia, joilla ilmoitusvelvollisuudesta vapautetaan tietyt tukimuodot kuten koulutustuki, työllistämistuki, tuki pienille ja keskisuurille yrityksille ja vähämerkityksinen tuki.

Lisäksi komissio on laatinut uusia suuntaviivoja ja puitteita selventääkseen ehtoja, joiden perusteella voidaan myöntää muita monialaisten tavoitteiden mukaisia valtiontukia kuten alueellista kehitystukea, ympäristötukea ja tutkimustukea.

Katso:

•Kilpailu