Euroopan unionin korkea keskimääräinen työttömyysaste (noin 7,7 prosenttia) on tehnyt työllisyydestä jäsenvaltioiden ensisijaisen huolenaiheen. Jatkona komission vuonna 1993 julkaisemalle Valkoiselle kirjalle kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä Eurooppa-neuvosto määritti Essenin-kokouksessaan (9.-10. joulukuuta 1994) työllisyyden edistämisen viisi ensisijaista toiminta-alaa:
•työllistämismahdollisuuksien parantaminen edistämällä investointeja ammatilliseen koulutukseen
•kasvun työllisyysvaikutusten tehostaminen
•välillisten työvoimakustannusten alentaminen
•työmarkkinapolitiikan tehostaminen
•työttömyydestä erityisesti kärsivien ryhmien hyväksi toteutettavien toimenpiteiden vahvistaminen.
Neuvosto ja komissio antoivat Dublinin Eurooppa-neuvostolle (13.-14. joulukuuta 1996) yhteisen kertomuksen näillä viidellä ensisijaisella toiminta-alalla käynnistetyistä toimista.
Kesäkuussa 1996 esitetyssä työllisyyttä koskevassa luottamussopimuksessa pyritään samoin aktivoimaan kaikki sidosryhmät todelliseen työllistämisstrategiaan, nostamaan työllisyys yleisen edun kysymykseksi Euroopan tasolla sekä sisällyttämään työttömyyden torjunta keskipitkän ja pitkän aikavälin näkemykseen yhteiskunnan kehittämisestä.
Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan työllisyys on kirjattu yhdeksi Euroopan yhteisön tavoitteista. Sille on näin myönnetty jäsenvaltioiden toimivaltuuksia täydentävää uutta toimivaltaa. Tavoitteena on erityisen Euroopan työllisyysstrategian luominen. Tässä tarkoituksessa Euroopan yhteisön perustamissopimukseen on lisätty uusi työllisyyttä koskeva luku (VIII osasto). Siinä määrätään
•työllisyystavoitteen sisällyttämisestä muihin yhteisön politiikkoihin
•yhteisön tasoisesta koordinointimekanismista (talouspolitiikan yleislinjojen mukaisten työllisyyssuuntaviivojen vuosittainen hyväksyminen neuvostossa, niiden toimeenpanon valvominen jäsenvaltioissa ja työllisyyskomitean perustaminen)
•neuvoston mahdollisuudesta hyväksyä määräenemmistöllä kannustavia toimenpiteitä, erityisesti pilottiohjelmia ja suosituksia jäsenvaltioille niiden harjoittaman työllisyyspolitiikan tarkastelun pohjalta.
Marraskuun 21. päivänä 1997 järjestettiin Luxemburgissa työllisyyttä käsittelevä ylimääräinen huippukokous, jossa sovittiin, että eurooppalaisessa työllisyysstrategiassa keskityttäisiin neljään aiheeseen: työllistettävyys, yrittäjyys, mukautuvuus ja yhtäläiset mahdollisuudet. Jäsenvaltiot päättivät tuolloin varhentaa työllisyyspolitiikkojensa koordinointia koskevien määräysten täytäntöönpanoa vuoteen 1998.
Eurooppa-neuvoston Lissabonin-kokouksessa maaliskuussa 2000 valtion- ja hallitusten päämiehet sopivat uuden strategisen päämäärän asettamisesta unionille seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi: siitä on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
Eurooppa-neuvoston Lissabonin-kokouksessa asetetun täystyöllisyystavoitteen saavuttamiseksi unionissa vuoteen 2010 mennessä on päätetty useista painopisteistä, jotka on esitetty tammikuussa 2003 julkaistussa uudessa tiedonannossa Euroopan työllisyysstrategian tulevaisuudesta: työttömyysasteen alentaminen, naisten kannustaminen tulemaan työmarkkinoille, eläkeiän saavuttaneiden henkilöiden rohkaiseminen jatkamaan työssäkäyntiä, elinikäisen oppimisen edistäminen, yrittäjyyden kannustaminen ja pimeän työn torjunta.
Katso:
•
Euroopan työllisyysstrategia•
Hallitustenvälinen konferenssi (HVK)•
Kilpailukyky•
Koulutus ja nuoriso•
Työllisyyskomitea
