Tang-dynastia (唐朝 [táng cháo]) hallitsi
Kiinaa 618 –
907. Se oli Kiinan toinen "suuri dynastia" (大唐 "Suuri Tang"; edellinen oli
Han-dynastia), joka pystyi yhdistämään koko valtavan maan, levittämään kulttuuriaan ja sulauttamaan itseensä naapurimaiden ja -kansojen kulttuurit. Ulkomaankauppa
Keski-Aasiaan ja
Kaakkois-Aasian saaristoihin saakka kukoisti ja toi suuria määriä ulkomaisia kauppiaita pääkaupunki Chang'aniin. Chang'an oli tuolloin maailman suurin kaupunki.
Buddhalaisuus kulkeutui
Koreaan ja
Japaniin, mutta Tang-Kiinan viralliseksi opiksi muovautui
kungfutselaisuus. Merkittävänä keksintönä laattakirjapaino keksittiin Tang-kaudella ja siten kirjallisuus levisi entistä useampien käsiin.
