Ranska, Saksa, Belgia, Luxemburg ja Alankomaat päättivät vuonna 1985 lopettaa maiden välillä matkustavien henkilöiden tarkastukset. Ne perustivat alueen, jolla ei ole sisärajoja, ja aluetta alettiin kutsua
Schengen-alueeksi. (Sopimus allekirjoitettiin Schengen-nimisessä kylässä Luxemburgissa.)
Schengen-maat ottivat käyttöön koko alueella yhteisen viisumipolitiikan ja sopivat tehokkaiden tarkastusten järjestämisestä alueen
ulkorajoilla. Sen sijaan
sisärajoilla voidaan tehdä tarkastuksia vain rajoitetun ajan ja vain yleiseen järjestykseen tai kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä syistä.
Schengen-alue on vähitellen laajentunut käsittämään kaikki EU-maat ja lisäksi Islannin ja Norjan, ja Schengenin sopimuksesta on tullut osa EU:n perussopimuksia. Irlanti ja Iso-Britannia eivät kuitenkaan osallistu rajatarkastuksia ja viisumeita koskeviin järjestelyihin. Lisätietoja
Internet-osoitteesta.
Schengen-maiden sisällä matkustava Schengen-maan kansalainen ei tarvitse viisumia. Henkilö, jolla on viisumi yhteen Schengen-maahan, saa automaattisesti matkustaa vapaasti koko Schengen-alueella lukuun ottamatta Irlantia ja Isoa-Britanniaa.
