Neuvosto solmi vuonna 1998 liittymiskumppanuuden kaikkien ehdokasmaiden kanssa Kyprosta, Maltaa ja Turkkia lukuun ottamatta. Liittymiskumppanuusasiakirja kattaa kaikki Euroopan yhteisön kullekin ehdokasmaalle antamat tuet, niiden myöntämisehdot sekä alakohtaiset ensisijaiset tavoitteet yhteisön säännöstön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Liittymiskumppanuuden johdosta kukin maa on laatinut yksityiskohtaisen ohjelman yhteisön säännöstön käyttöön ottamiseksi ja ensisijaisten tavoitteiden toteuttamiseksi sitoutumalla aikatauluun ja osoittamalla tehtävän suorittamiseen tarvittavat henkilöresurssit ja varat. Prosessin edetessä komissio ja asianomainen maa muokkaavat näitä ohjelmia ja liittymiskumppanuuksia tarpeen mukaan.
Liittymiskumppanuudet ovat toimineet tukena muille liittymistä valmisteleville välineille, joista esimerkkeinä mainittakoon talouspolitiikan ensisijaisten tavoitteiden yhteinen keskipitkän aikavälin arviointi, järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva sopimus, kansalliset kehityssuunnitelmat sekä alakohtaiset ohjelmat, jotka ovat välttämättömiä rakennerahastoihin osallistumiseksi liittymisen jälkeen ja ISPAn (liittymistä edeltävä rakennepolitiikan väline) ja Sapardin (maatalouden ja maaseudun kehittämisen erityinen liittymisohjelma) täytäntöönpanemiseksi. Liittymiskumppanuudet ovat olleet myös lähtökohtana laadittaessa ehdokasmaiden hallinnollisten ja oikeudellisten valmiuksien vahvistamista koskevia toimintasuunnitelmia.
Katso:
•
Acquis communautaire•
Järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva, liittymistä edeltävä sopimus•
Jäsenyyttä hakeneet maat•
Liittymistä edeltävä tuki•
Yhteisön avustusohjelma Keski- ja Itä-Euroopan maille (Phare)•
Yhteisön säännöstön voimaansaattaminen
