Kilpailusääntöjen tarkoituksena on varmistaa markkinaehtoihin perustuvan Euroopan talousalueen moitteeton toiminta. Euroopan yhteisön kilpailupolitiikka (ennen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 85-94 artiklat, nyt 81-89 artiklat) perustuu viiteen pääperiaatteeseen:
Kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset yhdenmukaistetut menettelytavat, sopimukset ja yhteenliittymät, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua yhteismarkkinoilla.
Määräävän aseman väärinkäyttö yhteismarkkinoilla on kiellettyä, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Komissio valvoo jäsenvaltion myöntämää tai valtion varoista muodossa tai toisessa myönnettyä tukea, joka uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa
Komissio valvoo ennaltaehkäisevästi yritysten Euroopan laajuista keskittymistä hyväksymällä tai kieltämällä suunnitellut yhteenliittymät.
Kilpailulle vapautetaan alat, joilla julkiset tai yksityiset yritykset ovat tähän asti saaneet kehittyä lähes monopoliasemassa, kuten televiestintä-, liikenne- ja energiamarkkinat.
Kahdesta ensimmäisestä periaatteesta voidaan kuitenkin poiketa, erityisesti silloin kun yritysten välinen sopimus tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua tai edistää teknistä kehitystä. Valtiontukijärjestelmistä luonteeltaan sosiaaliset tai kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen tarkoitetut tuet ovat samaten esimerkkejä poikkeuksista kilpailusääntöjen tiukasta soveltamisesta.
Kilpailupolitiikkaa on vaikea harjoittaa tehokkaasti siksi, että yhteisön on jatkuvasti tasapainoiltava usein ristiriitaisten velvoitteiden välillä. Yhteisön onkin huolehdittava siitä, että:
pyrkimys täydelliseen kilpailuun sisämarkkinoilla ei heikennä eurooppalaisyritysten kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla
vapauttaminen kilpailulle ei uhkaa perustarpeisiin vastaavien yleishyödyllisten palvelujen saatavuutta.
Katso:
Kilpailukyky
Valtiontuki
Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut
Yrityskeskittymät